Nikolaksen poliittisia tekstejä. Nikolaksen kotisivu » Politiikkaa » Pakkoruotsi

Pakkoruotsi

Kaikenlaista rahanmenoa 6% vähemmistöä varten, lähes kokonaan suomenkielisiltä veronmaksajilta

Suomen kansalaisista noin 6% on äidinkieleltään ruotsinkielisiä ja heistä useimmat tulevat toimeen myös suomen kielellä. Edellisen vuoksi on ilmeistä, että vähemmän kuin 6% ihmisten välisestä kanssakäymisestä Suomessa käydään ruotsin kielellä, sillä useimmat ruotsinkielisistä ymmärtävät tilanteen todellisuuden ja keskustelevat suomenkielisen enemmistön kanssa sujuvasti suomen kielellä.

Ruotsin kielen osaamista on pakkoruotsin opetuksella yritetty lisätä suuremmalle osalle kansasta kuin olisi matemaattisesti perusteltua. Vapaaehtoisella ruotsin opetuksella ruotsin osaaminen voitaisiin keskittää ruotsin kielestä kiinnostuneille, ruotsia mielellään opiskeleville tai muuten vain kielellisesti lahjakkaille. Heidän yhteinen kokonaismääränsä hyvin riittäisi takaamaan ruotsinkielisille tarjottavien ruotsinkielisten palvelujen riittävän määrän ja tason. Tästä johtuen vapaaehtoinen ruotsin opiskelu olisi Suomelle edullinen vaihtoehto.

Jos ruotsinkielisten määrävähemmistöasema riittää ruotsin kielen pakolliseen opetukseen Suomessa, milloinkahan saman logiikan mukaan pakkoruotsi ulotetaan koko Euroopan Unionin laajuiseksi?

Kuitenkin pakollista ruotsin kieltä puolustellaan toistuvasti samoilla helposti kumottavilla väitteillä. Alla esitetyt väitteet ovat tulleet toistuvasti esiin vaihtelevissa muodoissa. Väitteet on esitetty juuri sellaisina kuin ne aikoinaan erilaisissa keskusteluissa ovat esiin tulleet.

  1. Väite:
    Joka tapauksessa on vain suomalaisille eduksi osata pohjoismaista yleiskieltä, ruotsia.

    Variaatioita:
    Ruotsi on yhteispohjoismainen kieli.
    Sitä ei koskaan tiedä, milloin ruotsia sattuu tarvitsemaan.
    Miksi pohjoismaiselle yhteistyölle ei nykyään anneta mitään arvoa?
    On meidän ruotsalaistenkin kanssa käytävä kauppaa.
    Pakkoruotsi parantaa neuvotteluasetelmiamme Ruotsin kanssa.

    Vastaväite:
    Väite sinänsä putkahtaa toisinaan omituisesti yksinkertaistettuna. On totta, että ruotsin kieli muistuttaa paljon muita pohjoismaisia kieliä.

    Suomalaisille olisi edullista osata muitakin kieliä. Esimerkiksi saksan, venäjän, italian, espanjan, ranskan, jne. (keksi itse lisää) kielten osaamisesta olisi suomalaisille paljon hyötyä. Myös oman äidinkielen parempi osaaminen olisi hyväksi. Muillekin kuin kieliaineille pitäisi löytyä enemmän tilaa opetussuunnitelmissa.

    Mutta pakkoruotsi vie tilaa muilta kouluaineilta. Kyse on ensisijaisesti rajallisten voimavarojen kohdentamisesta. Niille voimavaroille on asetettu huomattavan suuri kiintiö ruotsin opetuksen hyväksi, vaikka sen avulla saavutetuista hyödyistä ei ole vastaavaa näyttöä.
    Panos on jokavuotinen useille ikäluokille samanaikaisesti suunnattu ruotsin kielen itäisen murteen pakko-opetus useita tunteja viikossa, joka nielee koululaisten aikaa ja veronmaksajien rahoja.
    Tuotos on kokonaisia ikäluokkia suomalaisia nuoria, joille on peruskoulussa ja lukiossa saatu opetettua jonkinlainen ruotsin kielen taito, vaikka todellista kysyntää ruotsin kielen osaamiselle löytyy lähinnä joistain etelä- ja länsirannikon kaupungeista ja kunnista. Tähän todelliseen kysyntään en lue valtion keinotekoisesti luomaa kysyntää virkamiesruotsin muodossa.
    Saavutettu tuotos ei ole asetetun panoksen arvoinen.
    Näin ollen pakkoruotsi on siis voimavarojen tuhlaaja ja kansantaloudellinen rasite Suomen kansalle, joka maksaa tuhlauksen veroina.

    Onko sinulle epäselvää, mistä rasite muodostuu? Katsopa tiivistetty luettelo syistä tämän sivun alaosassa.

    Joillekin pakkoruotsi on hyödyllinen, mutta useimmille pakkoruotsinsa lukeneille suomalaisille ruotsin taidosta on harvoin mitään hyötyä.

    Enkä malta olla lisäämättä: Ruotsalaisten kanssa voi keskustella myös muilla kielillä kuin ruotsiksi, sillä ruotsalaiset ovat suhteellisesti varsin kielitaitoista väkeä.

  2. Väite:
    Ruotsin kieli on osa yleissivistystä. Kyllä sitä kuuluu osata.

    Variaatioita:
    Ruotsin kieli on sivistystä.
    Ruotsin kieli kuuluu yleissivistykseen.
    Sivistynyt ihminen osaa ruotsia.
    Halutaanko tahallaan olla tyhmiä?
    Halutaanko olla sivistymättömiä?

    Vastaväite:
    Samalla tavoin voitaisiin väittää mitä tahansa vähemmistökieltä hienosti yleissivistykseksi. Koko yleissivistys-käsitteen kanssa ollaan muutenkin aivan tuuliajolla.

    Äidinkieli ja joitain universaaleja aineita voitaisiin hyväksyä yleissivistykseksi. Pakkoruotsi ei ole universaali lukuaine. Suomessa se on vain pienen kielivähemmistön äidinkieli. Aivan samalla tavoin suomen kieli ovat vähemmistökieli jossain muualla, esimerkiksi Ruotsissa. Olisi yhtä typerää puolustaa suomen kielen opiskelun pakollisuutta ruotsissa vetoamalla yleissivistykseen. Ruotsalaiset Ruotsissa ovat jo tämän tajunneet.

    Ei ole sinänsä huono ajatus velvoittaa koululaisia opiskelemaan kieliä ja vähintään yhtä vierasta kieltä äidinkielen lisäksi. Me suomalaiset emme ole yksin tässä maailmassa. Haluamme käydä kauppaa, haalia tietoa ja vaikutteita muista maista ja haluamme myös osaltamme vaikuttaa tämän maailman asioihin niin kuin muutkin kansat. Suomalaisten täytyy osata kommunikoida muiden kanssa. Mutta siinä tapauksessa suomalaisten valittavina pitäisi olla todellisia maailmankieliä, eikä vaihtoehtoja saisi rajata etukäteen jonkun nimenomaan pohjoismaisen naapurimaan kielen hyväksi. Valikoimassa voisi olla arabia, kiina, venäjä, espanja, ranska, saksa, italia, japani ja muita (ruotsiinkin verrattuna) tunnetumpia ja puhutumpia kieliä.

    Suomen kansan pienet voimavarat on suunnattava viisaasti. Niitä ei saa hukata. Kaikkien mielenkiintoisten kielten opiskeluun ei keltään riitä aikaa. Monille kieliopintojen maksimoiminen kielipääoppilaiden tyyliin ei tule kuuloonkaan, koska jotkut muut aineet ovat heille tärkeämpiä.

  3. Väite:
    Ruotsin kieli on rikkaus.

    Variaatioita:
    Taitaa ruotsalaisilla olla enemmän vaikutusvaltaa Suomessa kuin mitä on heidän suhteellinen väestöosuutensa.
    On se mukava käydä laivallakin, kun vähän ymmärtää, mitä puhutaan.

    Vastaväite:
    Suomen kieli on vielä enemmän rikkaus, ainakin suomalaisille. Tavalliselle suomalaiselle ruotsin kielen merkitys tiivistyy ruotsin opiskelussa kuluneisiin tunteihin. Sen sijaan tavallinen suomenkielinen suomalainen todella hyötyy omasta äidinkielestään joka päivä.

    Suomenruotsalaisilla on väestöosuuttaan suurempi vaikutusvalta Suomessa. Tarvitseeko sitä pönkittää tai lisätä pakkoruotsilla? Eikö suomalaisten ole viisaampaa tukea suomalaisia, jotta saisivat itselleen ja toisilleen sen vaikutusvallan, joka suomalaisille noin 94% väestöosuuden perusteella Suomessa kuuluu?

    Minkä tahansa tarpeettoman ja ylimääräisen kielen pakkosyöttö on haitallista. Näin on myös pakkoruotsin kohdalla. Pakkoruotsin rikkauden pakkosyöttö haittaa muista kielirikkauksista nauttimista huomattavasti. Pakkoruotsi on sen haitan vuoksi Suomen suomenkielisten sortamista. Se rajoittaa vapautta. Pakkoruotsin opiskeluun kulutetut tunnit ja eurot ovat kaikki pois muiden kielten ja kouluaineiden opiskelusta.

  4. Väite:
    Ruotsin opetteleminen on suomalaisille tärkeää, jotta he oppisivat sitten helpommin muita kieliä, esimerkiksi saksaa, jonka kielioppi on hyvin lähellä ruotsia.

    Variaatioita:
    Kunnon ruotsin jälkeen saksa on helppoa.
    Mikä nuorisolla on kielten opiskelua vastaan?

    Vastaväite:
    Tässä olisikin hyvä peruste saksan kielen lukemiselle ruotsin sijasta. Saksaa puhuvia taitaa olla Euroopassa enemmän kuin ruotsia puhuvia. Sittenhän ruotsin kieltä tarvitsevat suomalaiset voisivat vapaaehtoisen saksan kielen opintojen jälkeen tai sen rinnalla lukea vapaaehtoisesti ruotsia. Tai sitten he saattaisivat vapaaehtoisesti valita ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen ruotsin.

    Eivät suomalaiset yleisesti ottaen vihaa kielten opiskelua, mutta ei ole toisaalta mikään ihme, jos motivaatio pakkoruotsin lukemiseen on heikko. Suomalaisilla on sinänsä yhtä hyvät edellytykset opiskella ja oppia vieraita kieliä kuin muillakin, mutta pakkoruotsi muodostaa käytännön haitan.

  5. Väite:
    Ruotsi on helppo kieli.

    Variaatioita:
    Jos ei ruotsia opi, se on vain omaa laiskuutta.
    Miksi kaikki haluavat opetella vain englantia?

    Vastaväite:
    Onko se helppo kieli?

    Jos ruotsin kieli on kerran niin tavattoman helppo, eikö ole kohtuullista antaa nuorten vapaasti valita kyseinen helppous, jos ei ennemmin, niin sitten myöhemmin, mikäli sitä myöhemmässä elämänsä vaiheessa tarvitsee?

    Helpon kielen oppii varmaan kohtuullisessa ajassa myöhemminkin.

    Englannin opiskelun suosiolle on yksinkertainen syy: Se on todellinen maailmankieli. Se ei kuitenkaan ole pakollinen kieli, mutta silti sen suosio näyttää pysyvän. Paras motivaatio vieraan kielen opiskeluun löytyy kielestä itsestään, eikä lakikirjasta.

  6. Väite:
    Kansakunnan yhtenäisyys edellyttää, että osataan molempia kotimaisia.
    Vastaväite:
    Yhtenäisyyden turvaa jo sekin, että vähemmistö opettelee enemmistön kielen. Tämä on yleismaailmallinen ohje, joka on sovellettavissa ja jota sovelletaan muualla maailmassa menestyksellisesti.
  7. Väite:
    Suomella ja Ruotsilla on pitkä yhteinen historia. Historiallisista syistä suomalaiset ovat jonkin verran ruotsalaisia.

    Variaatioita:
    Ruotsalaiset toivat tänne sivistyksen.
    Meillä on yhteinen historia Ruotsin kanssa.

    Vastaväite:
    Miten yhteinen historia tähän pakkoruotsiasiaan liittyy, kun kyseessä kuitenkin on kouriintuntuva nykyajan suomalaisia koskettava käytännön kysymys?

    Pakkoruotsi on nykyajan Suomea ja nykyajan suomalaisia koululaisia ja opiskelijoita haittaava henkinen ja kansantaloudellinen taakka. Se on täysin ylimääräinen ja turha. Se on kuitenkin nykypäivää. Meidän ei pidä keskittyä surkuttelemaan menneisyyden vääriä valintoja, vaan korjata tulevaisuudessa (tai vaikka heti), mitä korjattavissa on. Pakkoruotsi on korjattavissa oleva virhe.

    • "Haitta" tarkoittaa tässä ruotsin opiskeluun käytettyä aikaa.
    • "Henkinen taakka" tarkoittaa pakkoruotsin aiheuttamaa katkeruutta.
    • "Kansantaloudellinen taakka" tarkoittaa pakkoruotsista aiheutuvaa voimavarojen kulutusta.
    • "Turha" tarkoittaa tässä hyödyltään vähäistä verrattuna panokseen.
    • "Väärä valinta" tarkoittaa 60-luvulla tehtyä kielipolitiikan uudistusta.
    • "Virhe" on hyväuskoisten kansanedustajien tekemä päätös, jonka sittemmin toteutunut historia on osoittanut.
  8. Väite:
    Ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseksi suomalaisten on osattava jonkin verran ruotsia. Tämä on ratkaistu kätevästi velvoittamalla kaikki koululaiset opettelemaan ruotsia.

    Variaatioita:
    Pitäähän meidän ruotsalaistenkin kanssa tulla toimeen.
    On ruotsinkielisten sortoa, jos kaikki eivät osaa ruotsia.
    Ruotsinkielisillä on oikeus saada palvelut ruotsiksi.

    Vastaväite:
    Ensinnäkin haluan huomauttaa, että muita kielivähemmistöjä ei Suomessa kohdella noin suloisesti. Mitä siitä tulisikaan, jos Suomen virallisia kieliä olisivat suomen ja ruotsin lisäksi saame, romani, venäjä ja somali ja jos sen lisäksi suomalaisten olisi opiskeltava kaikkia mainittuja kieliä pakollisina jo peruskoulussa?

    Varsinainen lohdullinen tosiasia on se, että ruotsinkielistenkin palvelut voidaan turvata mainiosti ilman pakkoruotsia.

    Ruotsin opiskelun velvollisuus voitaisiin kohdentaa esimerkiksi tasan niihin tehtäviin, joissa ruotsia tarvitaan. Siitä tulee sen verran iso joukko kuitenkin, että kurssien järjestäminen järkevänkokoisille ryhmille tulee hyvin mahdolliseksi.

    Esimerkiksi Sveitsissä ei varsinaista hallitsevaa kielienemmistöä olekaan, vaan siellä on neljä varsin suurta kieliryhmää. Sveitsiläiset ovat ratkaisseet asian viisaasti kohdistamalla erikieliset palvelut alueellisesti. Kaikki he opiskelevat oman äidinkielensä ja vapaaehtoisesti muita kieliä valintansa mukaan, eikä pakolla. On siis olemassa ainakin yksi Euroopan valtio, jossa alueellisesti keskittyneitä kielivähemmistöjä osataan palvella ilman valtakunnallisia pakkokieliäkin. Sveitsin hallinto on erilainen kuin Suomen, mutta se ei sido eduskunnan mahdollisuuksia laatia maahan paremmat kielilait.

    Suomessa ruotsin kielen osaamisen vaatimus voitaisiin muutenkin kohdistaa tarkemmin, paitsi alueellisesti, myös ammattikunnittain. Tälläkin tavoin voimavarat paremmin suuntaamalla tuotettaisiin parempia palveluja ja kokonaisuuden kannalta paljon nykyistä edullisemmin.

    Suomessa ammatteihin koulutetaan erilaisissa oppilaitoksissam joissa on luokkahuoneita ja opetusryhmiä ja hyvin työllistettyjä opettajia. Puitteet ammattikohtaiselle kielten opetukselle ovat siis olemassa.

    Ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen pakkoruotsin avulla on kuin ampuisi haulikolla kärpästä, vaikka kärpäslätkäkin on käsillä.

  9. Väite:
    Minulle on ollut ruotsin kielen osaamisesta hyötyä. Kyllä ruotsin kieli kannattaa pitää pakollisena.

    Variaatioita:
    Kun opiskelin ruotsini kunnolla, sain minäkin töitä kielenkääntäjänä.
    Jos haluaa historiaa tutkia, on ruotsia osattava.
    Itse olen havainnut auttavastakin ruotsinkielen taidosta olevan paljon hyötyä. Esim. Yleisradion ruotsinkieliset ajankohtaisohjelmat ovat yleensä suomenkielisiä pökkelöversioita astetta terävämpiä.

    Vastaväite:
    Tämä on läheistä sukua edelliselle (katso yllä). Näitä saa lukea ja kuulla usein, jos antautuu väittelyyn pakkoruotsista ja sen muuttamisesta vapaaehtoiseksi.

    Se, mikä on yhdelle ihmiselle sattumoisin hyväksi, ei ole välttämättä hyväksi muille. Usein ruotsin pakko-opetusta kannattavat työelämässään ruotsin kielestä hyötyneet. Eivätkä he välitä, vaikka muut eivät vastaavaa hyötyä saisikaan. Heille oma kokemus on riittävä empiirinen todiste pakkoruotsin erinomaisuuden puolesta.

    Kun itse on hyötynyt pakkoruotsista jostain syystä, pakollinen koko kansaa koskettava rasite voi muuttua omassa mielessä hyväksi ja kannatettavaksi asiaksi. Kysymys on laajasti koko kansaa koskettava ja siksi asiaa täytyy myös vaivautua ajattelemaan laajasti.

  10. Väite:
    Ruotsi on Suomen toinen kansalliskieli. Ruotsin kieli on osa suomalaista identiteettiä.

    Variaatioita:
    Ruotsi on toinen kotimainen.
    Suomi on kaksikielinen maa.
    Suomalaisilla on kaksi äidinkieltä.

    Vastaväite:
    Ruotsi on suomenruotsalaisten kansalliskieli. Älkää siis viitsikö sekoittaa. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisten suomenkielisten suomalaisten kansallisen identiteetin kanssa. Suomenruotsalaisille sillä on merkitystä. Ruotsin kieli ei kuitenkaan ole muuttunut osaksi suomenkielisten suomalaisten identiteettiä, vaikka jotkut ruotsinkieliset niin haluavatkin uskoa ja uskotella.

    Menkää vaikkapa jonnekin Jyväskylään tai Tampereelle ja kuunnelkaa, kuinka leppoisasti suomalaiset juttelevat keskenään ruotsiksi... eipä todellakaan.

    Kahdesta äidinkielestä:
    Minulla on yksi äiti, yksi kieli ja yksi äidinkieli. Äidinkieleni on suomi.

    Suomessa on yksi kansalaisuus, nimittäin Suomen kansalaisuus. Mutta Suomessa asuu useiden kansallisuuksien edustajia, esimerkiksi suomalaisia, suomenruotsalaisia, somaleja, saamelaisia, romaneja, venäläisiä, yms. Varo siis sekoittamasta käsitteitä kansalaisuus ja kansallisuus.

  11. Väite:
    Koska ruotsin kieli on maamme toinen virallinen kieli, sitä on toki suomalaisten osattava.

    Variaatioita:
    Kun opiskelin ruotsini kunnolla, sain minäkin töitä virkamiehenä.

    Vastaväite:
    Ensinnäkin se virallisen kielen ongelma on toki korjattavissa, tosin ei varmaankaan niin kauan kuin RKP on hallituksessa. RKP on ilmeisesti niin pitkälle profiloitunut kielipoliittisesti, että sille suunnanvaihdos tässä asiassa olisi liian vaikea. Sitten kun RKP ei enää ole hallituksessa, lopuilta kansanedustajilta vaaditaan ryhtiä ja nöyryyttä kansakunnan edessä myöntääkseen useiden edellisten eduskuntien rähmälläänolon RKP:n edessä virheeksi.

    Yksi virallinen kieli Suomessa riittää vallan hyvin, kuten muissakin maissa, joissa on kielivähemmistöjä. Ruotsissa kielivähemmistöt asioivat ruotsiksi, joka on siellä enemmistön kieli. Ahvenanmaa on myös itsehallintoalueena oivallinen esimerkki kielivähemmistöjen sopeutumisesta ja toimeentulosta yhteiskunnassa enemmistön kielellä. Ahvenanmaa pitääkin huomattavan tiukkaa linjaa kielipolitiikassaan. Nämä esimerkit antavat Manner-Suomellekin käytännöllisen ja toimivan mallin järkevästi toteutetusta kielipolitiikasta. Hyvää mallia saa kopioida, kunhan muistetaan että Suomessa enemmistön kieli on suomi.

    Toisekseen onhan Sveitsissäkin neljä virallista kieltä. Nostan Sveitsin toistuvasti esiin, koska se on niin mainio esimerkki.

    Kolmanneksi Suomessa ruotsin kieli oli virallinen kieli ennen pakkoruotsin aikakautta. Virallisen kielen asema ei siis automaattisesti johda kyseisen kielen pakko-opetukseen.

    Virkamiehiltä edellytetään molempien virallisten kielten osaamista. Ruotsin kielen osaamista ei pitäisi edellyttää virkamiehiltä muuten kuin kaksikielisissä tai ruotsinkielisissä kunnissa, heiltäkin vain tarpeen mukaan. Ruotsin kielen asema Suomen tasavallan virallisena kielenä on muutenkin kyseenalainen. Pieni kielivähemmistö on aika heikko peruste.

  12. Väite:
    Ruotsinkielinen vähemmistö ja sen kulttuuri olisivat uhanalaisia, jos suomalaiset eivät opettelisi edes vähän ruotsia. Ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi saattaisi johtaa suomenruotsalaisen identiteetin häviämiseen.

    Variaatioita:
    Miksi suomenruotsalaisia vihataan?

    Vastaväite:
    Millä tavoin on suomenruotsalaisille edullista se, että suomalaiset koululaiset ja opiskelijat inhoavat pakkoruotsia? Sekö jotenkin edistää suomenruotsalaisen identiteetin selviämistä Suomessa? Kyse ei siis ole yleisestä ruotsalaisiin, suomenruotsalaisiin tai ruotsin kieleen kohdistuvasta vihasta, vaan vihasta pakkoruotsia kohtaan. Se ei ole "hurrivihaa" tai rasismia, vaan yksinkertaisesti oikeutettua katkeruutta tarpeettoman kielen opetteluun hukatusta ajasta.

    Ei ole aivan tavatonta sekään, että joskus jotain persoonatonta asiaa kohtaan tunnettu kauna kääntyykin syyttömiä ihmisiä vastaan. Toisaalta muutamat herkkänahkaiset tulkitsevat pakkoruotsin arvostelun ruotsinkielisten arvosteluksi, mikä on yksinkertaisesti virhetulkinta.

    Jos suomenruotsalaiset ovat huolissaan kielensä kuivumisesta, tässä on neuvo: Lukekaa enemmän ruotsinkielisiä lehtiä. Vastuu on ruotsinkielisillä itsellään. Suomenkielisillä ei ole mitään luontaista velvollisuutta pelastaa suomenruotsalaista kulttuuria, jos suomenruotsalaiset eivät itse sitä pelasta.

  13. Väite:
    Pakkoruotsi on käsitteenä virheellinen. Tai sitten voitaisiin yhtä hyvin puhua pakkouskonnosta, pakkomatematiikasta, pakkomistätahansa.

    Variaatioita:
    Matematiikkakin on pakollinen.
    Miksi puhutaan pakkoruotsista?

    Vastaväite:
    On aivan eri asia velvoittaa opettelemaan universaaleja aineita, kuten matematiikkaa, kuin jonkin kielivähemmistön kieltä, jota joidenkin Suomen rannikkokuntien lisäksi puhutaan vain lahdentakaisessa naapurimaassa.

    Suomen kouluissa opetetaankin pakkoruotsin lisäksi muita aineita, joiden olisi eräiden mielestä hyvä olla vapaaehtoisia. Usein on nostettu esiin pakkouskonto, pakkomatematiikka, pakkohistoria ja muutamia muita. Pakkouskonnosta on taidettu jo päästäkin. Jos niistä muista jotkut olisi saatava vapaaehtoisiksi, niin ymmärrän kyllä, jos joku ryhtyy vaatimaan niiden vapaaehtoiseksi saattamista. Mutta jonkin toisen huonon pakkoaineen olemassaolo ei vielä mitenkään ratkaise pakollisen ruotsin opetuksen asiaa suuntaan tai toiseen. Yksi vääryys ei oikeuta toista vääryyttä. Vaikka ehdottomasti vapaaehtoisiksi muutettavia huonoja pakkoaineita olisi tusina, ne eivät olemassaolollaan tekisi pakkoruotsista yhtään parempaa kuin se on.

    Esimerkkinä käytetyn matematiikan universaalisuus selittyy sillä, että matematiikka pätee ja on käyttökelpoinen missä tahansa. Ruotsin kielen käyttökelpoisuus rajoittuu sinne, missä ruotsin kieltä käytetään.

    Joidenkin kouluaineiden pakollisuudelle on hyvät perusteet, toisille taas ei. Pakkoruotsille ei ole Suomessa hyviä perusteluja, kuten yleishyödyllisyys, joka taas Ruotsissa asuvalle olisi ilmeinen peruste.

    Yleishyödyllistä on se, mistä yleisesti on hyötyä. Esimerkiksi ruotsin kielen osaamisen hyödyllisyys Ruotsissa on aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Samoin suomen kielen osaamisen hyödyllisyys Suomessa on aivan eri luokkaa kuin Ruotsissa.

  14. Väite:
    Avaapa Hesarin työpaikkasivu ja huomaat, että hyvin monessa työpaikassa vaaditaan ruotsin taitoa

    Variaatioita:
    Viimeaikaiset yritysfuusiot osoittavat ruotsin tarpeellisuuden.

    Vastaväite:
    Kyseessä on vielä yksi tyypillinen ruotsin opettajien viljelemä letkautus. Täytyy myöntää, että se on ovela, mutta vain harhautusmielessä. Harhautus on siinä, että Hesari ei ole yhtä kuin kaikki Suomen sanomalehdet. Helsingin Sanomat on nimensä mukaisesti pääkaupunkiseudun asioihin keskittynyt sanomalehti. Hesarissa ei myöskään julkaista kaikkia avoimia työpaikkoja, vaan suurin osa työmarkkinoista välittyy muita teitä.

    Tässä välissä on hyvä todeta, että Helsingin seudulla asuu suhteellisen paljon ruotsinkielisiä verrattuna muuhun Suomeen. Tämä pitkälti selittää ruotsin osaamisen vaatimuksen Helsingin Sanomien työpaikkailmoituksissa. Toinen syy on virallisesti kaksikielisen Suomen hallintobyrokratian keskittyminen Helsingin seudulle.

    Suomessa viranomaisilta vaaditaan ruotsin kielen taitoa. Sitä perustellaan ruotsin kielen virallisella asemalla. Virallisen kielen asemaa taas perustellaan noin kuuden prosentin kielivähemmistöllä. Tämän kaiken älyttömyyden vuoksi suomalaisten koululaisten, lukiolaisten ja yliopisto-opiskelijoiden täytyy opiskella ruotsia. Ja mitä muuta sillä saavutetaan, kuin näkymä suomenruotsalaiseen kulttuuriin?

    Sellaisten työpaikkojen määrä, joissa ruotsin taitoa vaaditaan, selittyy nimenomaan vanhoilla Suomen tasavallan kielilaeilla, joihin pakkoruotsi liitettiin jälkikäteen kuin imukala valaan kylkeen. Ikään kuin pakkoruotsi muka olisi väistämätön seuraus ruotsin kielen virallisesta asemasta, vaikka niin asia ei ole.

    Edelleen paras lääke olisi yksikielinen Suomi, mutta nykyisenkin perustuslain vallitessa pakkoruotsista voitaisiin päästä eroon, sillä pakkoruotsia ei ole määritelty perustuslaissa.

    Jos suomalaisen koululaisen oletetaan tietävän, tarvitseeko hän pitkää matematiikkaa tai pitkää fysiikkaa joskus vuosien kuluttua opiskeluissaan tai töissään, ilmeisesti sitten tavallinen koululainen on myös riittävän kypsä päättääkseen, haluaako lukea ruotsia vai ei.

    Sellaisessakin tapauksessa, jossa ruotsin kieli osoittautuisi tarpeelliseksi jonkin ammatin ammattiopinnoissa, ammatissa tarvittavan ruotsin kielen taidon voisi hankkia myöhemminkin, siis suomalaisen koulutusputken jälkeen. Kyllä lukioissa ja yliopistoissa opiskellaan muutenkin kieliä vapaaehtoisesti. Miksi ruotsin pitäisi olla poikkeus?

    Suomen perustuslait määrittelevät vain yhteiskunnalle velvoitteet suorittaa tietyt viralliset palvelut ja asiat kahdella kielellä. Minkään kielen pakko-opetusta peruskoululaisille ja lukiolaisille ei perustuslaissa määritellä.

    Suomen vääristyneet kielilait aiheuttavat ruotsin kielen osaajien kysynnän. Kysyntä ei siis ole itsestään olemassaoleva syy, vaan seuraus hölmöistä laeista. Perustuslakien muuttaminen Suomen yksikielistämiseksi korjaisi tämänkin vinoutuman.

Hämmästyttävän hyvin Suomella menee kaikesta ruotsin opiskeluun haaskatusta energiasta huolimatta. Suomalaiset ovat olleet ahkeria.

Kuvitelkaa Suomi, jossa suomalaisten osaaminen on ankean pakkoruotsin aikakauden jälkeen viimeinkin valtavasti monipuolistumassa.

Huumoria hiukan:

Mitä yhteistä on Pohjois-Korealla ja Suomella?
- Molemmissa maissa on ollut sama puolue hallituksessa 50-luvulta lähtien.

Tässä on tiivistetty luettelo niistä syistä, joiden vuoksi pakkoruotsista on enemmän haittaa kuin hyötyä Suomelle:

  • Suomen kansalaisista noin 6% ovat äidinkieleltään ruotsinkielisiä.
  • Suomen ruotsinkieliset tarvitsevat noin 6% julkisista palveluista.
  • Suomen ruotsinkieliset ovat alueellisesti keskittyneitä rannikolle ja Etelä-Suomeen.
  • Suomalaisille lapsille ja nuorille pakko-opetetaan ruotsia peruskoulun 7. luokasta lähtien. Se jatkuu lukiossa ja vielä yliopistossakin.
  • Ruotsin kielen pakko-opetus sen opiskeluun heikosti motivoituneille heikentää keskimääräistä oppimistulosta.
  • Jokaiselle opettajalle, myös ruotsin opettajille, on maksettava kunnon palkka työstään.
  • Opettajien palkkaamiseen tarvittavat määrärahat ovat rajallisia.
  • Oppilaiden käytettävissä oleva aika on rajallinen.
  • Opetukseen käytettävät tilat ovat rajallisia.
  • Minkä tahansa rajallisen voimavaran käyttäminen johonkin tarkoitukseen vähentää saman voimavaran käyttöä joihinkin muihin asioihin. Pakkoruotsin tapauksessa esimerkiksi koulujen voimavarojen käyttöä muiden kielten opetukseen.
  • Ruotsin kielen opettaminen vain sitä äidinkielenään puhuville ja vapaaehtoisille lisäisi huomattavasti ruotsin opiskelijoiden motivaatiota ja siksi myös oppimistulosta.
  • Ruotsinkieliset palvelut voitaisiin keskittää alueellisesti sinne, missä niille on tarvetta.

Kopioi kotisivullesi linkki:
<a href="http://www.iki.fi/no/pakkoruotsi.html" target=_blank>Pakkoruotsi</a>

Sähköpostiosoitteeni:
än oo miukumauku silppuri piste iki piste fi


Takaisin politiikkasivulle

Nikolas Ojala